CD Recital Español kritiikkejä:

01.09.2011

Värivirtuoosi Osmo Palmu

 

Osmo Palmun uusi levy Recital Español sisältää melko perinteisen, kitaran kulta-ajalla hekumoivan kattauksen

Turinaa, Torrobaa, Tarregaa ja de Fallaa, sekä renessanssimausteena de Milánin luuttusävellyksiä.

Kattaus on ehkä perinteinen, mutta sen säihke ainutlaatuinen.

Vuosien mittaan olen lukemattomissa arvioissa ylistänyt suomalaisten kitaristien taitotasoa.

Osmo Palmu erottuu joukosta vielä tavallistakin huolitellumpana sointivärien käyttäjänä.

Oikeastaan huoliteltu väärä sana, koska Palmun sointiosaamisessa on kyse virtuositeetista ja ilottelusta.

Hän saa Espanjan värit hehkumaan, mutta aurinko ei ole armoton vaan skandinaavisen sävykäs.

Avausteos Turinan Fandanguillo vuoroin hehkuu ja kimmeltää, vuoroin tummenee kuin Välimeren yö.

Sama intensiivinen värileikki jatkuu läpi koko levyn, eikä koskaan itsetarkoituksellisesti vaan musiikkia palvellen.

Teokset eivät jää yleisespanjalaiseksi chorizo-makkaraksi vaan erottuvat toisistaan. Myös kitaramusiikille ominainen

juonikas monikerroksisuus hahmottuu, koska Palmulla on taitoa ja halua erottaa kerrokset toisistaan soinnillisesti.

Ohjelmiston renessanssiharhapolku de Milánin luuttukappaleisiin näyttää paperilla oudolta mutta

kuulostaa käytännössä luontevalta. Palmu pitää intensiteetin yllä muttei romanttisin soinnein tukahduta luuttuminiatyyrejä,

vaan antaa niiden hengittää.

Äänityksen on tehnyt Palmun monitaitoinen kitaristikollega Pekka Vesanen, jonka näkemys kitaran soinnista

asettuu hyvin lähelle omaa ideaaliani. Musiikki ei tunge korvanjuureen eikä jää kylmäksi, vaan elää tilassa lämpimästi.

Stereokuva jää kylläkin hämäräksi.

"Recital Español", säv. Joaquin Turina, Manuel de Falla, Federico Moreno Torroba,

'Luis de Milán ja Francisco Tárrega. - Osmo Palmu, kitara.
(Alba, ABCD 321)

Kare Eskola |Ylen uudet levyt 1.9.2011

 

CD Recital Español (alba-records):

Osmo Palmun klassinen kitaralevy julkaistiin tällä viikolla Tampere Guitar Festival-tapahtumassa.

Palmu taituroi kitarallaan kolme musiikillista kokonaisuutta viideltä edesmenneeltä

espanjalaiselta säveltäjältä, joista varhaisemmat sävellykset ovat 1500-luvulta.

Nämä sävellykset ovat sävelletty vihuelalle, kitaran esi-isälle. Kitara löysi oman nykyisen

muotonsa 1700-luvun lopulla. Muut levyllä kuultavat teokset ovat 1800-1900-luvulta.

Sävellykset ovat välillä hitaan tanssahtelevia niiauksineen. Harmoniset ja dramaattiset sointukäänteet sekä

pysähtyneet kielenliikkeet ovat hyvin aistittavissa.

Kauniiden soljuvien melodioiden kaipaus ja hartaus välittyy Palmun sormista puhuttelevana.

Levy soi pehmeästi vailla joskus kitaramusiikissa kuultavaa terävyyttä tai vereslihalla

soivia tukahtuneita säveliä. Palmun ote on runollinen ja mietiskelevä,

menettämättä kuitenkaan voimakkuuttaan. Tulkinnoissa feminiinisyys ja maskuliinisuus

ovat tasapainossa. Soitin väreilee ja resonoi hyvin soittajan sormenliikkeitä sekä kädentaitoa.

Kokonaisuus on ilmava, espanjalaiset rytmit pehmeine ja vaativine kopautuksineen etenevät sulavasti.

Levy vie klassisen kitaramusiikin lämpöiseen otteeseen.

Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen 19.6.2011

 

 

CD Recital Español

Kitara kuin orkesteri

Osmo Palmu tunnetaan kamarimuusikkona, nykymusiikin spesialistina ja luontokuvaaja

Hannu Hautalan luottomuusikkona televisiosta. Soololevylleen hän on valinnut espanjalaisen

ohjelman, mutta kokemus kuuluu soiton ainutlaatuisena värikyytenä.

Jo avausraidasta tulee selväksi, että Palmu on ehdoton virtuoosi kitaran laajan sointipaletin käytössä.

Turinan Fandanguillossa yö kiiltää samettisena ja aurinko hehkuu. Sointikerroksen erottuvat

poikkeuksellisen hyvin. Myös de Fallan , Tárregan ja Torroban tutut espanjalaiskappaleet

kuulee kuin ensi kertaa. Kun sointivärien käytön vie oikeaoppisesti äärimmäisyyksiin,

kitara näytäytyy aidon romanttisena soittimena eikä espanjalaisena erikoisuutena.

Salonkiestetiikka on toki hallussa, mutta lisäksi Palmu uskaltaa antaa espanjalaisklassikoille painoa,

Tárregan Capricho árabessa jopa paatosta.

Levyn kontekstissa Luis de Milanin luuttusävellykset hieman yllättävät, mutta Palmu

maltta toteuttaa ne hyvällä maulla ilman romanttista kuorrutusta, avoimella ja pelkistetyllä soinnilla.

Palmun nokkela siirtymä Millánin Pavanasta Tárregan Preludioon viimeistelee vaikutelman hiotusta l

evykokonaisuudesta.

Kare Eskola, Rondo 8/2011

 

CD Recital Español (alba-records):

Osmo Palmu on sommitellut tarkasti levynsä kappaleiden paikat ja kokonaiskeston.

Noin 50 minuutin mittainen levy on muodoltaan kuin konsertti.

Kuuntelukokemus on nautinnollinen, soitto mielyttävän luistavaa ja hiottua.

Vibratoa Palmu tosin käyttää välillä aika ronskilla kädellä. Espanjalaisesta musiikista

koostuvan levyn yleisilme on hienostunut ja sisäänpäinääntynyt. Yksi merkittävä pokikkeus on

Joaquin Turinan värikäs, virtuosinen ja flamencosävyinen Sevillana-fantasia, jonka Palmu tulkitsee rohkean

lennokkaasti.

Levyn paras "tarina" on Francisco Tárregan Capricho arabe, jonka maukkaista

soinneista ja rehevästä melodiasta Palmu ottaa mukavasti ilot irti.

Luis de Milanin vuosisatoja vanhoissa kappaleissa taas ihastuttaa soiton

pelkistetty tyylikkyys. Vihdin kirkossa tehdyt äänitykset tuovat kitaran miellyttävän lähelle.

Sointi on kirkas olematta kylmä.

Harri Hautala, Aamulehti 15.6.2011

 

26.10.2016Konsertteja loka-marraskuussa
01.09.2011CD Recital Español kritiikkejä: